Rakkaani siis palasi toissapäivänä. Jälleennäkeminen ei ollut varsinaisesti suuria tunteita tulvillaan, enemmänkin arkinen. Taisimme molemmat olla vähän hämmentyneitä tilanteesta. Kaksi kuukautta on kuitenkin aika pitkä aika. Kaksi päivää on nyt vietetty yhdessä ja pikku hiljaa alkaa tuntua tutulta. On ollut ihanaa nähdä häntä ja olla hänen lähellään, tietenkin. Mutta jotenkin tuntuu silti vähän vaikealta. Meillä olisi paljon keskusteltavaa ja selviteltävää. Mutta ehkei ihan vielä ole sen aika - pitää ehkä ensin hetki rauhoittua ja tottua taas toisen läsnäoloon. En oikein tiedä, miten edetä. Ehkä asiat sujuvat omalla painollaan..

Kaikki se rakkaus, mitä meillä on ollut, tuntuu kuitenkin olevan tallella, vaikkakin vielä hieman pinnan alla. Kyllä se varmaan tästä...


Edit: Hassua. Rakkaani sanoi lähtevänsä tänään päivällä pois kaupungista. Sanottiin heiheit ja kaikki. Nyt ihan muussa yhteydessä tuli (vahingossa?) ilmi, että hän olikin jäänyt kaupunkiin. Ehkä hän vain unohti kertoa minulle..?