Päivien laskeminen alkoi tänään. Rakkaani ilmoitti päivän, jolloin palaa Suomeen (oli siis myös fyysisesti kaukana. Ehkä helpompaa niin, kuin jos olisi ollut bussimatkan päässä..). Se on kolmen viikon päästä. Tiedän kokemuksesta, että nyt kun tiedän, koska hän tulee, menee aikani odottamiseen. Aamulla, kun herään alan odottaa, että tulisi ilta, illalla odotan, että tulisi yö ja yöllä odotan vain aamua - taas yksi päivä vähemmän! Tällä kertaa odotukseni on kuitenkin pelonsekaista; ei niin onnen ja kiihkon täyttämää kuin ennen. Haluaisin niin kovasti, että hän palaisi luokseni. Mutta en tiedä käykö niin. Pelottaa ajatella, mitä kolmen viikon päästä tapahtuu. Ja samalla toivon, että aika kuluisi nopeammin.