Rakkaani kertoi tänään nähneensä unta minusta. Oli kuulema ollut tyhmä uni, kun olin kadonnut kesken kaiken eikä hän ollut löytänyt minua. Tuntui hyvältä. Ei siis se, että hän näkee pahoja unia, vaan se, että näkee unia minusta ja ajattelee minua, ja voi siitä vielä kertoakin. Lohduttelin häntä, etten ole mihinkään katoamassa, että odotan häntä täällä.

Minä taas olen nähnyt unia hänestä valveilla ollessanikin. Unelmia, unelmia...