Huolissaan oleminen on hassu juttu. Vie kamalan paljon voimia olla koko ajan huolissaan jonkun puolesta. Ja silti siitä ei osaa päästää irti, vaikka tietäisi, ettei siihen varsinaisesti ole syytä.

Olen jatkuvasti huolissani Rakkaastani. Muutamakin päivä ilman yhteydenottoa saa minut lähelle paniikkia. Käyn mielessäni kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) onnettomuudet joihin hän on voinut joutua, auto-onnettomuudesta lumivyöryyn. Juuri kun olen sekoamassa täysin, tulee vastaus lukuisiin oletko kunnossa -tekstareihini. Toisaalta eilen tajusin, että tavallaan käytän huoltani tekosyynä olla yhteydessä häneen. Se on ainoa keinoni ilmaista hänelle, että ajattelen, kaipaan, rakastan häntä. Kaikki yhdessä, sallitussa lauseessa: "Onko sinulla kaikki hyvin?"