Kävin tässä muutama päivä sitten ulkona yhden miespuolisen tutun kanssa. Tulimme loistavasti toimeen. Oli hyvä ja luonteva olla hänen kanssaan. Sopivan julkeaa flirttiä kahden (ainakin melkein) varatun henkilön kesken. Tuntui yllättävän hyvältä saada huomiota mieheltä, joltain muulta kuin siltä omaltaan. Rakastan sitä omaani aivan hulluna enkä missään nimessä halua "pettää" häntä. Tuntuukin ristiriitaiselta, koska tavallaan toivoin, että juttu olisi mennyt vielä pidemmälle.

Joku varmaan ajattelisi, että olen ainakin henkisesti pettänyt Rakastani. En kuitenkaan tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Olen pikemminkin tyytyväinen, että koin jotain pienesti kihelmöivää, joka sai ajatukseni hetkeksi pois oman parisuhteeni kiemuroista.

En ole enää myöskään niin huolissani siitä, että taukomme aikana Rakkaani ihastuisi muihin ja ehkä tekisikin jotain heidän kanssaan. Sen ei välttämättä tarvitse vaikuttaa meidän suhteeseemme ja rakkauteemme.