Minulla olisi niin paljon kysymyksiä Rakkaalleni, joita en uskalla tai voi kysyä. Lupasin hänelle, että taukomme ajan hän saa olla täysin rauhassa kyselyiltäni. Nyt vain tuntuu siltä, että kaikki ne kysymättä jääneet kysymykset paisuvat aivan liian suuriin mittoihin ajatuksissani.

Haluaisin kysyä häneltä, vieläkö hän rakastaa minua. Milloin hän on viimeksi ajatellut rakastavansa minua? Miksi en riitä hänelle? Miksei minun rakkauteni voi korvata edes pientä osaa hänen menetetystä vapaudestaan? (Se on ollut suhteemme "ongelma" alusta lähtien. Hän on vapaa sielu, eikä halua rajoituksia. En olekaan koskaan kieltänyt häneltä mitään; en matkoille lähtemistä, viikkoja, kuukausia poissa luotani, en lukuisia naisia, kavereina. Hän on saanut olla juuri niin kuin haluaa.) Mikä suhteestamme siis on  puuttunut, mikä on se jokin, joka on jäänyt saamatta? Mikä minussa on vikana?

Toivon, että saan mahdollisuuden kysyä häneltä edes osan mieltäni vaivaavista kysymyksistä. En vain tiedä, onko sille enää tarvetta, kun hän palaa. Kun en tiedä, palaako hän luokseni. Senkin haluaisin kysyä. Palaatko sinä minun luokseni, oletko vielä joskus minun? Rakastatko sinä minua?