Tänään on ollut tyttöjuttu-ilta. Olen käyttänyt aikaani lähinnä kahvin juomiseen ja kynsien lakkaamiseen. Siinä sivussa olen Tyttöjen pukuhuoneen innoittamana pohtinut seksiä.

En ole koskaan varsinaisesti ollut mikään yhden illan juttujen harrastaja. Toisaalta en ole myöskään koskaan suhtautunut turhan tiukkapipoisesti seksiin. Se on mielestäni kivaa ja suositeltavaa, kun hyvältä tuntuu. Olen varmaan ollut onnekas, koska minulle ei ole tullut mitään kauhukokemuksia: ei ekasta kerrasta eikä yhden illan jutuista. En väitä, että seksi olisi aina ollut upeaa, mutta yleensä on aina ollut kivaa.

Minun ei tarvitse rakastua voidakseni harrastaa seksiä. (Mikä loistava ilmaus - harrastaa!;) Mutta ihastunut olen ollut, joka kerta. Tuskin sitä niin pitkälle päätyisikään täysin yhdentekevän tyypin kanssa.

Rakastellut olen kuitenkin vain Rakkaani kanssa. Mielestäni siinä on suuri, tärkein ero. Seksi saa aivan mielettömästi suuremman ja kauniimman ulottuvuuden, kun sen jakaa jonkun kanssa, jota todella rakastaa. Se kun voi rakastellessa katsoa toista silmiin ja tuntea kaikkialla itsessään, että tuota ihmistä minä rakastan, on upeaa. Se koskettaa syvältä. Ja se on jotain, mitä ei vain voi kokea ilman rakkaussuhdetta.

Minulla on aina ollut hieman itsetunto-ongelmia; en ole ollut tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni. Ainoat hetket jolloin todella unohdan tarkkailla itseäni, unohdan miettiä, miltä näytän - unohdan itseni! - ovat olleet silloin kun olen rakastellut Rakkaani kanssa.

Sitä kyllä kaipaa, siis rakastelua. Ei niinkään seksiä, vaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sulautumista yhdeksi sen tärkeimmän sylissä.