Aloitin eilen pitkästä aikaa, noin vuoden tauon jälkeen tanssitunnit. Muistelin olleeni ihan hyvä siinä, mutta eilisen ja tämän päivän tunnit olivat yhtä räpellystä. Miten voi unohtaa niin täydellisesti asiat, joita on harjoitellut koko ikänsä? Mitä (sille kuuluisalle) kehon muistilleni on tapahtunut? Melkein masennuin, kun mikään ei sujunut, ei mikään. Tunsin itseni norsuksi joutsenten joukossa.

Keskeytin tanssimisen pitkälti siitä aiheutuneiden ulkonäkökriisien takia. Ei ole helppoa olla peileillä vuoratussa salissa täydellisten tanssijavartaloiden keskellä, ja tuntea itsensä joksikin aivan muuksi. Päätin kuitenkin, että koitan olla välittämättä siitä, koska pidän tanssimisesta ja haluan taas kehittyä siinä.

 Luultavasti tunneista tulee vähän nautittavampia, kun saan taas totutettua kehoni siihen liikekieleen. Toivottavasti. On hieno tunne, kun musiikki, koreografia ja oman kehon liike toimivat yhdessä. Se on kuin - niin no -  tanssia.