Välillä on kyllä aika tosi vaikeaa yrittää pysyä edes jollain tavalla positiivisena. Kun tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin eikä mistään saa otetta. Kaikki mihin olen luottanut on jotenkin murtumassa; perheeni, parisuhteeni, tärkein ystävyyssuhteeni. Mikä siinä on, että kaiken pitää tapahtua yhdellä kertaa? Jos uskoisin jumalaan, pitäisin tätä varmaan uskoni testinä. Miten paljon sitä jaksaa murtumatta itse?

Toisaalta, koska elämä on syklistä ja mikään asiantila ei ole ikuista ja pysyvää, niin jossain vaiheessa (pian!) pitää tulla vaihe, jolloin kaikki asiat ovat hyvin ja onnellisesti.

Sitä odotellessa...