Ennen unta2019-11-10T22:54:28+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://pony.vuodatus.net/ponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Arkea]]> Mutta yhtä kaikki, meillä on kyllä oikein hyvä olla toistemme kanssa. Pieni tauko teki ehkä ihan hyvääkin, pystyy nauttimaan toisen seurasta ja läheisyydestä vähän eri tavalla. Arvostaa kaikkea sitä enemmän.
Ja toisen syliin on ihana nukahtaa...
]]>2007-09-16T01:05:00+03:002019-11-10T22:52:41+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/09/arkeaponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Uusi ikävä]]> Ystävästä on tullut aika lyhyessä ajassa hyvin tärkeä minulle. Olen vaikuttunut siitä, miten hieno tyyppi hän on, niin monella tavalla. Hänen kanssaan on hyvä, helppo olla. Tuntuu, että hän on kovin omanlainen minulle. Sielunveli, kauan kaivattu.
Rakkaani ei jostain syystä ole ollut mitenkään innostunut uudesta ystävästäni.. Hhmm.. Jostain ilmestynyttä mustasukkaisuutta?
]]>2007-09-08T23:58:00+03:002019-11-10T22:52:43+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/09/uusi-ikavaponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Kotiinpaluu]]> Kaikki se rakkaus, mitä meillä on ollut, tuntuu kuitenkin olevan tallella, vaikkakin vielä hieman pinnan alla. Kyllä se varmaan tästä...
Edit: Hassua. Rakkaani sanoi lähtevänsä tänään päivällä pois kaupungista. Sanottiin heiheit ja kaikki. Nyt ihan muussa yhteydessä tuli (vahingossa?) ilmi, että hän olikin jäänyt kaupunkiin. Ehkä hän vain unohti kertoa minulle..?
]]>2007-09-04T19:32:00+03:002019-11-10T22:52:47+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/09/paniikki-1ponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Kiitos tähdenlennoille]]> Mitään romanttista ei välillämme ole. Hänen kanssaan on vain simply hyvä olla. Hän on kiinnostavan ristiriitainen tyyppi: samalla kertaa hippi-ateisti-anarkisti ja äärettömän tunnollinen ja pedantti. Ja niin täynnä niin kiinnostavia ajatuksia.
Hullu tunne. Juuri häntä olen tietämättäni kaivannut. Ja nyt hän on tuossa, ja ymmärtää minua paremmin kuin kukaan.
]]>2007-08-30T12:03:00+03:002019-11-10T22:52:50+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/08/kiitos-tahdenlennoilleponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Kaipausta ja uusia kokemuksia]]> Olen oppinut huomattavasti itsenäisemmäksi. Olen oppinut tekemään omat päätökseni, ihan itse, omista lähtökohdistani. Ennen en uskaltanut tehdä oikein mitään päätöksiä kysymättä ensin Rakkaaltani; oli sitten kyse illan vaatteiden tai opiskeltavien kurssien valinnasta. Huomasin, että olen luottanut ehkä liiaksikin hänen apuunsa. Nyt pystyn hoitamaan asiani ja tekemään omat valintani konsultoimatta häneltä ensin.
Ja olen oppinut nauttimaan itsenäisyydestäni. On ollut ihanaa välillä ajatella ihan vain itseään. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta niin se vain on. Olen koko seurustelumme ajan tottunut ajattelemaan kaiken myös hänen kannaltaan sopivasti - ja usein joutunut joustamaan aika kovasti. Se ei ole sinänsä haitannut, koska olen itse niin halunnut ja valinnut. Mutta on ollut mukavaa vaihtelua huolehtia vain itsestään ja omista asioistaan. Olen voinut tehdä kaiken juuri niin kuin minulle parhaiten sopii. Se tekee hyvää silloin tällöin.
Olen myös näiden kahden kesäkuukauden aikana tavannut enemmän uusia ihmisiä kuin kolmen seurusteluvuotemme aikana yhteensä. Usein sanotaan, että parisuhteessa muu sosiaalinen elämä kuihtuu. Ennen en lainkaan allekirjoittanut sitä. En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen henkilö enkä sellaista Rakkaani kanssa ole osannut kaivatakaan. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen vain hänen seuraansa. Mutta nyt olen tavannut lukuisia uusia ja mukavia ihmisiä. Ja joitain aivan erityisiä ja hienoja tyyppejä. Se on saanut silmäni avautumaan sille, että maailmassa todella on kivoja ja tutustumisen arvoisia ihmisiä. Olen ollut onnellinen ja yllättynyt siitä, miten helppoa erilaisiin, uusiin ihmisiin tutustuminen minulle on ollut. Olen pienesti ylpeä uudesta sosiaalisesta rohkeudestani.
En tiedä, onko tämä varmasti hyvä asia, mutta luulen, että on. Olen tajunnut, että voin olla kiinnostava ja viehättävä myös muiden miesten kuin Rakkaani mielestä. Se on ollut yllättävää ja hämmentävää. Omistan hyvin pienen itsetunnon, en erityisemmin pidä itsestäni. On oikeasti ollut sitä pientä itsetuntoa kohottavaa, että muutkin miehet ovat silloin tällöin huomanneet minut. Ehkä tämä on turhamaista, mutta minkäs teet, nainen kun olen. Luulen, että nyt pystyn olemaan varmempi myös suhteessani Rakkaaseeni. Minun ei ehkä tarvitse enää epäillä niin paljon, olenko varmasti hänelle mieleinen.
Ja sitten ehkä tärkein. Olen rauhassa saanut miettiä ja pohdiskella suhdettani Rakkaaseeni, sen hyviä ja huonompiakin puolia. Usein parisuhdearkikin menee eteenpäin sen suuremmin mietiskelemättä. Toisen läsnäoloon tottuu ja jollain tapaa turtuukin. Arjen keskellä ei aina muista, miten hieno tyyppi se rakkain onkaan. Olen miettinyt todella paljon häntä ja meitä, kriittisestikin. Mutta tuntuu, että rakastan häntä aina vain enemmän. Erossa olo on, ainakin minun kohdallani, kirkastanut tunteitani entisestään.
Kaiken kaikkiaan kesä on ollut kasvattava ja vahvistava, monella tapaa. Olen itseasiassa aika tyytyväinen, että se menikin näin. Totta kai olen kaivannut Rakastani aivan hulluna, koko ajan. Mutta olen saanut myös paljon uusia kokemuksia, joita hänen kanssaan tuskin olisin voinut saada. Nyt odotan kovasti syksyä ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Jännittää...
]]>2007-08-27T19:15:00+03:002019-11-10T22:52:52+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/08/kaipausta-ja-uusia-kokemuksiaponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Se oikea]]> On se joskus käynyt mielessäni, että voisi parisuhde olla helpompikin. Olisin varmasti löytänyt jonkun tasaisemman ja luotettavamman - ennustettavamman miehen itselleni. Sellaisen, joka olisi valmis uhraamaan myös omia kiinnostuksen kohteitaan minun vuokseni.
Jostain syystä en vain ole sellaisista miehistä koskaan kiinnostunut. Ihastun aina niihin vääränlaisiin miehiin: pettureihin, pelureihin, kulkureihin ja varattuihin. Ehkä se minun kohdallani on niin, että naiset aina rakastuvat renttuihin.
Toisaalta en koskaan ole ollut niin onnellinen kuin Rakkaani kanssa. En ole hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi oikea mies minulle. En osaisi kuvitella ketään parempaa; sellaista miestä ei taida olla olemassakaan. Vaikka hän onkin seikkailija, vapaa sielu maailmanmatkaaja, ovat ne iso osa siitä, minkä takia häneen rakastuinkin. Sellaista sydäntä kuin hänellä on, en ole kenelläkään tavannut. Niin suurta, niin lämmintä. Arvostan sitä hänessä, todella paljon. Hän on saanut minut tuntemaan tavalla, jollaista en uskonut olevankaan. Ja hän on paras ystäväni. Tiedän, että hän tekee hyvää minulle.
Siksi siis jaksan kaikkia niitä vähän huonompiakin puolia hänenlaisessaan miehessä. Ja minä olen kärsivällinen ihminen, ja pitkämielinen. Minä voin joustaa ja odottaa, koska minä todella rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan. Me olemme hyviä yhdessä, mielestäni.
]]>2007-08-23T19:39:00+03:002019-11-10T22:52:54+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/08/se-oikeaponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Muutama päivä...]]> Tuntuu aika sekavalta: pelokkaalta, odottavalta, onnelliselta, surulliselta - kaikkea yhtä aikaa. Ehkä kaikkein päällimmäisin tunne on kuitenkin hermostunut odotus. Haluan vain nähdä hänet ja päästä selvittelemään asioitamme. Tai vain huomaamaan, että mitä me oikein olemme jahkailleet; haluamme tietenkin olla yhdessä. Toivottavasti niin!
Viimeisen viikon olemme pitäneet aika hillitysti yhteyttä. Hän luultavasti haluaa nauttia täysillä loppuajastaan matkoilla. Ihan hyvä niin. Minä olen kyllä välillä hermoromahduksen partaalla, kun hänestä ei päiviin kuulu mitään. Luulen, että olen hieman stressaantunut hänen paluustaan. En ole vähään aikaan osannut nukkuakaan. Jos en saa muutamaa yötä nukuttua kunnolla, näytän ihan zombilta, kun vihdoin tapaamme. Viehättävää...
Edit: Miten oikeassa olinkaan... Rakkaani ilmoitti juuri, että paluu siirtyy viikolla eteenpäin. Sain siis lisää aikaa kauneusunille...
]]>2007-08-22T12:34:00+03:002019-11-10T22:52:57+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/08/muutama-paivaponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Mustat sukat]]>Renaissance Man:ilta saamieni kommenttien innostamana aloin pohtia mustasukkaisuutta. On se aikaisemminkin pyörinyt kirjoitettavien asioiden muistilokerossa, mutta kiitos kimmokkeesta.
Minä en osaa olla mustasukkainen. Ehkä olen niin naiivin luottavainen tai muuten vain jotenkin jälkeenjäänyt, mutta minä en vain tajua mustasukkaisuutta. En ole omistava tyyppi. Minua ei ole koskaan suuremmin häirinnyt Rakkaani lukuisat naispuoliset ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika. Olen myös jollain tavalla hyväksynyt sen, että Rakkaani voi ihastua myös muihin naisiin. Tämä ei tarkoita, että se olisi minusta mukavaa tai toivottavaa. Ei suinkaan! Mutta ajattelen, ettei sen välttämättä tarvitse olla minulta pois. On minulle sanottu, että olen liian luottavainen, liian salliva. Mutta uskon, että jos olisin ollut yhtään mustasukkaisempi tai omistavampi, ei minun ja Rakkaani suhteesta olisi koskaan tullut yhtään mitään. Minä olen halunnut olla hänen kanssaan, enemmän kuin mitään muuta, ja olen sen vuoksi hyväksynyt etten voi omistaa häntä. Enkä haluakaan.
Ja jos minä en ole mustasukkainen, on Rakkaani vielä vähemmän. Joskus se on ärsyttänyt minua, täytyy myöntää. Hän on lähes yllyttänyt minua tapaamaan muitakin ihmisiä, tyttöjä ja poikia. Vaikka siis olemmekin olleet ihan perinteisessä parisuhteessa, minä olen sinun ja sinä olet minun -tyyppisesti, ei siihen ole koskaan liittynyt oikein minkäänlaista omistavuutta, saati mustasukkaisuutta. Ehkä se on enemmänkin ollut omistautuvuutta, olemme halunneet olla vain toistemme kanssa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että kerran olen oikeasti ollut mustasukkainen ja pahoittanut mieleni pahastikin Rakkaani vapaa sielu -ideologian takia. Hän ihastui aika kovasti toiseen naiseen. Onneksi tai onnettomuudeksi tämä kyseinen nainen oli ulkomaalainen, joten he saattoivat olla vain muutaman päivän yhdessä. Mutta se kyllä satutti, että hän oli valmis valehtelemaan minulle voidakseen olla hänen kanssaan. En itseasiassa tiedä, lisäsikö se mustasukkaisuuttani. Ehkei. Ymmärsin vain, että niinkin voi käydä. Eikä se saanut minua rakastamaan häntä yhtään vähempää, vaikka se minut surulliseksi tekikin. Mutta minä taidan olla aika anteeksiantava. Ja minä kovasti halusin (ja haluan) olla hänen kanssaan.
Yleisesti aika monet ovat kai aika mustasukkaisia. Ainakin mitä olen ystävien, tuttavien kanssa puhellut. Tuntuu, että sitä kaikista rakkainta ihmistä vahditaan haukan lailla. Joillekin se ehkä sopii. Mutta useimmiten olen huomannut, ettei liiasta mustasukkaisuudesta seuraa hyvää. Kuten Renaissance Man sanoikin: pienempinä annoksina varmasti terveellistä.
]]>2007-08-20T12:26:00+03:002019-11-10T22:52:59+02:00https://pony.vuodatus.net/lue/2007/08/mustat-sukatponyhttps://pony.vuodatus.net/<![CDATA[Sopivan julkeaa flirttiä II]]> Istuimme eräällä terassilla siidereinemme, kun luoksemme tuli mukavanoloinen, komeakin mies. Jotenkin kovin luontevasti hän liittyi seuraamme, kun vaihdoimme paikkaa. Olin aivan varma, että hän oli kiinnostunut ystävästäni (ja luulen ystävänikin olleen.) Illan kuluessa huomasimme kuitenkin, että me tulimme yllättävän hyvin juttuun. Pian ystäväni alkoikin tuntua hieman kolmannelta pyörältä, minkä hänkin toki huomasi, vaikka yritinkin olla läsnä hänelle. En voinut uskoa, kun tajusin, että tämä hauska ja kiinnostava mies olikin kiinnostunut minusta.
Se on vain hassua, miten aina välillä löytää ihmisiä, joiden kanssa on heti luontevaa ja hauskaa olla. Ja vielä hassumpaa on, miten pienet kauniit sanat ja huomionosoitukset piristävät, saavat pienesti hehkumaan.
Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Aika kului (kliseisesti) kuin siivillä. Enkä voi väittää, etteikö välillämme olisi ollut tiettyä vetovoimaa; hänen lähellään oli jännittävä olla. Yhtäkkiä kello oli neljä ja baari sulkemassa oviaan. Siitä seurasi kävelyä lähekkäin läpi kaupungin, ujoja kosketuksia ja paljon hymyjä ja naurua. Mutta kun tuli aika päättää, minne lähteä nukkumaan, päätin kaikesta huolimatta, että menemme molemmat omiin sänkyihimme.
Nyt kun ajattelen päätös oli ainoa oikea. Minulla oli mukava ja ihana ilta hänen kanssaan. Sain pienen hetken tuntea itseni taas viehättäväksi ja haluttavaksi - ja se oli hienoa. Mutta yhtään enempää en halunnut. En halua alkaa pelailla mitään, kenenkään kanssa. Varsinkaan nyt kun Rakkaani on pian tulossa takaisin.
En tiedä, onko se jotenkin ristiriitaista, että päivä toisensa jälkeen kerron, miten valtavasti kaipaan Rakastani ja miten haluan olla hänen kanssaan, ja sitten kuitenkin minulla on ollut todella mukavaa jonkun aivan toisen miehen kanssa. Ehkä se on? Minusta ei kuitenkaan tunnu pahalta enkä koe tehneeni mitään väärää. Sillä tiedän, että minä todella haluan olla vain Rakkaani kanssa, en kenenkään muun.